Buurit olivat alkuun vahvoilla

Sota syttyi buurien uhkavaatimuksen umpeutuessa 11. lokakuuta 1899 kello 17 – juuri teeaikaan, kuten sanomalehti The Times ironisesti huomautti. Brittiarmeija pani liikkeelle parhaat rykmenttinsä, ja kansa juhli, sillä useimmat uskoivat nopeaan voittoon.

Britit saivat kuitenkin pian huomata olevansa väärässä. Buureilla ei toki ollut brittiläistä sotilaskoulutusta, mutta heillä oli hyvin toimiva liikekannallepanojärjestelmä, jonka ansiosta heillä oli pian koossa noin 40 000 miestä valmiina taistoon. Maaseudun asukkaina he tunsivat maaston paremmin kuin muut, ja he olivat oppineet ampumaan jo lapsuudessaan. He osasivat suojautua tehokkaasti ja ampuivat piiloistaan vihollisia saksalaisilla Mauser-kivääreillään ja Krupp-tykeillään.

Buurit valtasivat muun muassa brittien hallinnoimalla Natalin alueella sijainneen Lady­smithin kaupungin sekä Kimberleyn Griquamaassa. Colenson taistelussa 15. joulukuuta 1899 buurit pysäyttivät 21 000 brittisotilasta Tugela­joen vastarannalle eivätkä päästäneet heitä Ladysmithiin. Britit joutuivat peräytymään luotien viuhuessa ympärillään, ja 145 brittiä kuoli ja 1 200 haavoittui tai katosi sekasor­toisessa paossa. Buurit menettivät vain 140 miestä. Britit nimittivät Colenson taisteluun päättynyttä viikkoa ”mustaksi viikoksi”.

Avoimista taisteluista sissisotaan

Helmikuussa 1900 sotaonni kääntyi. Buurien rintamat romahtivat, ja britit vapauttivat sekä Kimberleyn että Ladysmithin. Toukokuussa britit hallitsivat jo suuria osia Transvaalista ja Oranjen vapaavaltiosta. Monet buurit antautuivat, mutta sitkeimmät aloittivat sissisodan.

Sodan loppuvaiheesta tuli pitkä ja likainen. Syyskuussa 1900 britit hallitsivat molempia buuritasavaltoja aivan pohjoisinta Transvaalia lukuun ottamatta. Sissit hyökkäsivät kuitenkin tavan takaa brittien kimppuun, ja britit kostivat hyökkäykset sissejä auttaneelle siviiliväestölle polttamalla taloja ja teurastamalla eläimiä.
Briteillä oli koko ajan tukenaan kokonainen imperiumi, ja he saivat rajattomasti täydennyksiä meren takaa. Buureja taas oli paljon vähemmän ja brittien kostoiskut siviiliväestöä vastaan rajoittivat merkittävästi buurisissien taistelumahdollisuuksia.

Sodan viimeinen suuri taistelu käytiin 11. huhtikuuta 1902 Transvaalissa. Britit löivät buurit lopullisesti kotikentällään, ja 31. toukokuuta 1902 he antautuivat. Brittien voitto ei kuitenkaan ollut tullut ilmaiseksi: imperiumi oli menettänyt noin 22 000 sotilasta kolmen vuoden sotatilan aikana.

Etelä-Afrikan unionin synty

Koitti jälleenrakennuksen aika. Buurien ja brittien väliset poliittiset ja kulttuuriset eroavaisuudet aiheuttivat yhä silloin tällöin närää, mutta taloudelliset näkökulmat voittivat ja kaivostoiminnan ja nousevan teollisuuden houkuttamina Etelä-Afrikan valkoiset tekivät sovinnon.

31. toukokuuta 1910 kaikki brittiläiset siirtokunnat sekä Transvaal ja Oranjen vapaavaltio yhdistyivät ja syntyi Etelä-Afrikan unioni. Se kuului virallisesti Britannian alaisuuteen, mutta sillä oli vahva itsehallinto.

Voittajia olivat kaivosten ja tehtaiden omistajat ja kauppiaat, useimmat brittejä ja buureja, jotka saattoivat järjestää yhteiskunnan mielensä mukaan. Häviäjiä olivat mustat, joiden osaksi jäi toimia halpana työvoimana.

• Edellinen Sivu 4 / 4