Peukalon imeminen johtaa rappioon

Peukalon imeminen on lapsille luontaista, eikä sitä nykytutkimusten valossa tulisi kieltää pikkuvauvoilta. Vuonna 1878 yhdysvaltalainen lääkäri Thomas Chandler kuitenkin pauhasi lääke­tieteellisessä aikakauslehdessä:

”Mikään ei aiheuta suun luustolle ja hampaiden asennolle niin paljon vahinkoa kuin peukalon imeminen.” Ajatus sai kannatusta, ja vuotta myöhemmin unkarilainen lastenlääkäri S. Lindner tutki 69:ää vauvaa. Hän tuli siihen tulokseen, että peukalon imeminen johti virheasentoihin.

Lisäksi se tulkittiin seksuaaliseksi toiminnaksi, joka johti itsetyydy­tykseen ja moraa­liseen rappioon – varsin vakava asia 1800-luvulla.

Vuonna 1925 psykologi James Mursell väitti peukalon imemisen johtavan tupakka- ja alkoholiriippu­vuuteen, ja 1900-luvun puoliväliin asti vanhempia kehotettiin ehkäisemään peukalon imemistä kaikin tavoin: esimerkiksi vauvan kädet saattoi sitoa ja peukalon voidella pahan­makuisella aineella. Yhdysvaltalainen lastenlääkäri C. G. Kerley myös suositteli vauvoille metallisia koko käden tumppuja vuonna 1914.